Muistoriipus Isän ja Äidin kihlasormuksista

Sirkalla oli pitkään mielessä aivan erityisen korun teettäminen, joka toteutui vasta useamman vuoden odottelun jälkeen. Lopulta hän tuli luokseni mukanaan oma kihla- ja vihkisormus, sekä miehensä kihlasormus, joka oli jäänyt käyttämättömäksi aivan liian aikaisin. Noista sormuksista hän halusi teettää tyttärelleen muistoriipuksen, johon liittyi myös vuosien odottelu. Sirkka halusi antaa ajan kulua, ennen kuin ehdottaa surulliseen asiaan liittyvän muistokorun teettämistä, mutta 18 v. synttäreiden lähestyessä aika oli sopiva ja suunnitelma toteutettiin. Kihlasormukset säilytettiin kaiverruksia myöden sellaisenaan ja Sirkan sormus juotettiin hänen miehensä sormuksen sisään. Sirkan vihkisormuksesta otettiin irti timantit, joista kaksi istutettiin riipuksen lenkkiin ja lopuille tehtiin kiviosa sormusten keskelle. Kiviosan keskimmäinen, muita suurempi timantti on peräisin Isän äidin vanhasta sormuksesta, joka lisää – jos mahdollista – riipuksen tunnearvoa entisestään.